
Johan
Ludvig Runeberg syntyi helmikuussa
1804 Pietarsaaressa. Hänen
vanhempansa olivat merikapteeni
Lorens Ulrik Runeberg (1772-1828)
ja Anna Maria Malm (1782-1834).
He avioituivat vuonna 1803. Johan
Ludvig, jota perhepiirissä
kutsuttiin Janneksi, oli heidän
esikoisensa. Aivan varmoja ei olla
siitä, syntyikö Runeberg
5. vai 7. helmikuuta. Hän itse
kuitenkin vietti aina syntymäpäiväänsä
5. helmikuuta.
|
Johan Ludvig syntyi isän Lorens Ulrikin
purjehtiessa kapteenina pietarsaarelaisella
aluksella. Hän näkikin poikansa
ensimmäisen kerran vasta, kun tämä
oli kolmivuotias. Poika tuprutteli tuolloin
pientä piippua. Isä, joka ei
hyväksynyt niin nuorten tupakanpolttoa,
antoi hänen maistaa
omaa suurta piippuaan. Johan Ludvig tuli
niin pahoinvoivaksi, ettei
enää koskaan polttanut tupakkaa.
Sen sijaan
myöhempinä vuosinaan
hän
käytti nuuskaa säännöllisesti.
Lapsuusvuosinaan
Runeberg kärsi risataudin aiheuttamasta
rauhasturpoamasta. Hän sai sairaudestaan
arpia kaulaansa koko elämänsä
ajaksi. Tauti myös hidasti Runebergin
kehitystä niin, että hän
oppi kävelemään vasta 3-4
vuoden iässä. Äiti lohdutti
poikaa sairauden aikana makeisilla. Mieltymys
sokeriin säilyikin koko elämän
ajan. Lapsena Runeberg kuuluu syöneen
kokonaisen sokeritopan, jonka äiti
antoi hänelle parantaakseen hänen
makeanhimoaan.

Lorens
Ulrik Runebergia pidettiin tyylikkäänä
miehenä. Hänellä
oli ruskea kihara tukka ja hyvä
ryhti. Miniatyyrin on tehnyt mahdollisesti
Samuel Vilander. J.L. Runebergin
koti, Porvoo.
|
Isä
Lorens Ulrik Runeberg
Nuorena
Lorens Ulrik Runeberg oli ajatellut kouluttautua
papiksi. Hän opiskelikin teologiaa
Turussa viisi vuotta suorittamatta kuitenkaan
tutkintoa. Sen
sijaan hän päätti ryhtyä
laivuriksi ja toimi kapteenina ainakin "Redlighet"-fregatilla,
"Resolution"-laivalla ja prikeillä,
joiden
nimet olivat "Abeona", "Thetis"
ja "Amphion". Viimeksi mainittu
liikennöi säännöllisesti
Kööpenhaminan ja Pietarsaaren
välillä.
Kapteeni Runeberg
vaihtoi laivaa verraten usein ja siirtyi
vuosien mittaan yhä pienempiin ja lyhyempiä
matkoja purjehtiviin laivoihin. Vuodesta
1819 lähtien Lorens Ulrik Runeberg
ei enää purjehtinut, ja hänen
oli jostakin syystä vaikea saada uutta
työtä.
Äiti Anna Maria Malm
Anna Maria Malm oli
Pietarsaaren raatimiehen, kauppias Johannes
Malmin tytär. Hänen isoisänsä
oli ollut Pietarsaaren varakkaimpia miehiä
ja hänen setänsä johti laajalti
tunnettua Malmin kauppahuonetta. Sekä
Lorens Ulrik Runeberg että hänen
vaimonsa lukivat paljon. Lorens kirjoitti
myös mielellään runoja, lauloi
ja musisoi.
Anna Maria Runebergilla
ei ollut varsinaista koulusivistystä,
mutta hän luki mielellään
kevyttä kaunokirjallisuutta ja oli
nuoruudessaan tuntenut runoilija Michael
Choraeuksen. Hän oli pitkä, hoikka,
vaalea ja sinisilmäinen. Anna Maria
tunnettiin huumorintajustaan sekä eloisasta
kertojantaidostaan ja kauniista lauluäänestään.
Aikaa myöten hänestä tuli
kuuden lapsen, kolmen tyttären ja kolmen
pojan, äiti.
Sisarukset
Runebergin isä sai vuonna 1821 halvauskohtauksen
eikä voinut enää harjoittaa
merikapteenin ammattia. Perhe joutui taloudellisiin
vaikeuksiin ja vuonna 1823 sen täytyi
myydä talonsa velkojen kattamiseksi.
Sen jälkeen Runebergit asuivat vuokralla
eri osoitteissa Pietarsaaressa.
Vanhin
sisar Ulrika Carolina
Ennen taloudellisia
vaikeuksia kaikilla perheen lapsilla, nuorinta
tytärtä lukuunottamatta, oli ollut
mahdollisuus käydä koulua. Ulrika
Carolina Runeberg (1808-1891) oli saanut
opetusta Pietarsaaren pedagogiakoulussa
yhdessä Emilie-sisarensa kanssa. Äidin
kuoleman jälkeen vuonna 1834 hän
muutti Runebergin §rohkaisemana Helsinkiin.
Siellä hän avasi pienen koulun
varakkaiden perheiden lapsille.
Myöhemmin Ulrika
Carolina toimi Bell-Lancaster-koulussa,
jossa lapset vuorotellen opettivat toisiaan,
ja sen jälkeen vasta perustetussa kansakoulussa.
Ulrika Carolina Runeberg oli ensimmäinen
nainen Suomessa, joka julkaisi kirjan omalla
nimellään. Runokokoelma Små
diktförsök julkaistiin vuonna
1855.
Emilie
ja Maria Mathilda
Emilie (Emma) Runeberg
(1811-1889) piti pienten lasten koulua Pietarsaaressa
ja myöhemmin Uudessakaarlepyyssä.
Emma oli saanut opetusta laulussa ja kitaransoitossa.
Ajoittain hän myös hoiti sokerileipomoa,
jossa valmistettiin hautajaiskonvehteja
ja hääkrokaaneja. Vuonna 1854
Emilie avioitui Maalahden kirkkoherran Jakob
Wegeliuksen kanssa. Huolimatta siitä,
että veli Johan Ludvig oli herätysliikkeiden
aktiivinen vastustaja, Emiliestä tuli
vakaumuksellinen pietisti.
Johan Ludvigin nuorin
sisar Maria Mathilda Runeberg (1816-1879)
toimi käsityönopettajana. Hänkin
oli tunnettu hyvästä lauluäänestään
ja kitaransoittotaidostaan.
Veljet
Viktor ja Nestor
Molemmat veljet Viktor (1809-1849) ja Nestor
(1813-1839) ryhtyivät merikapteeneiksi.
Veljeksistä vanhempi Viktor oli nuoruudessaan
iloinen ja eloisa mies, mutta alkoholisoitui
myöhemmin. Hän menehtyi vain 40
vuoden ikäisenä ollessaan eräällä
matkoistaan. Viktor jätti jälkeensä
lesken ja kaksi tytärtä. Runeberg
maksoi hänen velkansa ja huolehti myös
veljen tytärten kasvatuksesta ja koulutuksesta.
Myös Nestor kuoli nuorena ja jätti
jälkeensä lesken ja pojan sekä
sairastelevan tyttären, joka kuoli
pian isänsä jälkeen. Poika,
tuleva pianisti Rudolf Sjögren (1835
- 1891) adoptoitiin Porvooseen P. Sjögrenin
perheeseen. Hän oleskeli varsin paljon
myös setänsä luona.
Westmaninmuorin
opissa
Runeberg aloitti koulun
vuonna 1810 merimiehenleski Anna Helena
Westmanin luona Pietarsaaressa. Tämä
piti yksityistä koulua pienille lapsille
talonsa vinttikamarissa Visan mäellä.
"Westmaninmuori" oli silloin noin
70-vuotias ja hän piti luokassa ankaraa
järjestystä pitkän pajunvitsan
eli "spraggan" avulla. Vitsa ulottui
luokkahuoneen seinästä toiseen.
Runeberg väitti, että opettajatar
saattoi tarvittaessa läimäyttää
spraggalla seinään aivan oppilaiden
päiden yläpuolella.
Luokkahuone oli pieni,
vain 3,5 metriä pitkä ja 2,5 metriä
leveä. Katto oli niin matalalla, että
aikuinen mies pystyi hädin tuskin seisomaan
suorana. Ainoat huonekalut olivat koulupöytä,
jonka ääressä opettajatar
istui, ja kaksi penkkiä seinän
vierellä. Ne olivat oppilaiden paikat.
Penkkien välissä oli hiekkalaatikko,
jota käytettiin kirjoittamiseen. Tässä
koulussa Runeberg oppi aapisen ja katekismuksen
kannesta kanteen.
Triviaalikoulua
ja tapakasvatusta
Vuonna 1812 Runeberg
muutti Ouluun. Hänen setänsä
tullijohtaja Anton Ludvig Runeberg (1769-1814)
kustansi hänen koulunkäyntinsä
kaupungin triviaalikoulussa. Kahdeksanvuotiaan
pojan elämässä tapahtui suuri
muutos. Hän muutti vaatimattomasta
merimieskodista varakkaaseen virkamieskotiin,
jossa hän oli talon ainoa lapsi. Kasvatusvanhemmat
seurustelivat paikkakunnan parhaissa seurapiireissä,
sillä tullidirektööri oli
naimisissa maaherra Karl Henrik Ehrenstolpen
tyttären kanssa.
 |
Westmaninmuorin
tupa Pietarsaaressa,
SLS. |
Runebergin
asuessa Oulussa hänen kasvatusvanhempansa
käyttivät hänestä paremmalta
kuulostavaa puhuttelunimeä Ludvig.
Hänet pantiin tanssikouluun, jotta
hän saisi salonkikäyttäytymiseensä
enemmän tahdikkuutta. Tällä
ei kuitenkaan aina ollut toivottua vaikutusta.
Runeberg kuuluu huvitelleen heittäytymällä
kädet levällään tuolilta
tai pöydältä ja romahtaneen
lattialle vain nähdäkseen maaherrattaren
ja hänen tyttäriensä pyörtyvän.
Toinen huvitus, josta
hänellä oli paljon hyötyä
myöhemmin elämässä,
oli heittää tarkkuutta pikkukivillä.
Hän pystyi osumaan lentäviin lintuihin
ja onnistui sillä tavalla vangitsemaan
muun muassa pienen kuikan ja kuukkelin.
Oleskelu Oulussa keskeytyi, kun setä
kuoli yllättäen vuonna 1814, ja
poika lähetettiin takaisin kotiin.
Tutustuminen
runouteen
Runeberg
jatkoi 1815 koulunkäyntiä Vaasan
triviaalikoulussa aina vuoteen 1822 saakka.
Koulussa oli melko vähän oppiaineita,
etupäässä klassisia kieliä.
Luonnontieteessä ja äidinkielessä
ei annettu opetusta, mutta sen sijaan opetettiin
ranskaa, saksaa ja venäjää.
Vaasan kouluajoilta on peräisin useita
kertomuksista kepposista, joilla Runeberg
härnäsi opettajiaan.
Kouluaikana Runeberg
luki ennen kaikkea Choraeuksen runoja ja
osasi useita Franzénin lauluja. Hän
oli ihastunut Carl Mikael Bellmanin runouteen
ja osasi kaikki Fredmanin epistolat ja useita
Fredmanin lauluja ulkoa.