Lorens Ulrik Runebergia pidettiin tyylikkäänä miehenä. Hänellä oli ruskea kihara tukka ja hyvä ryhti. Miniatyyrin on tehnyt mahdollisesti Samuel Vilander. J.L. Runebergin koti, Porvoo.

Isä Lorens Ulrik Runeberg

Nuorena Lorens Ulrik Runeberg oli ajatellut kouluttautua papiksi. Hän opiskelikin teologiaa Turussa viisi vuotta suorittamatta kuitenkaan tutkintoa. Sen sijaan hän päätti ryhtyä laivuriksi ja toimi kapteenina ainakin "Redlighet"-fregatilla, "Resolution"-laivalla ja prikeillä,

joiden nimet olivat "Abeona", "Thetis" ja "Amphion". Viimeksi mainittu liikennöi säännöllisesti Kööpenhaminan ja Pietarsaaren välillä.

Kapteeni Runeberg vaihtoi laivaa verraten usein ja siirtyi vuosien mittaan yhä pienempiin ja lyhyempiä matkoja purjehtiviin laivoihin. Vuodesta 1819 lähtien Lorens Ulrik Runeberg ei enää purjehtinut, ja hänen oli jostakin syystä vaikea saada uutta työtä.

Äiti Anna Maria Malm
Anna Maria Malm oli Pietarsaaren raatimiehen, kauppias Johannes Malmin tytär. Hänen isoisänsä oli ollut Pietarsaaren varakkaimpia miehiä ja hänen setänsä johti laajalti tunnettua Malmin kauppahuonetta. Sekä Lorens Ulrik Runeberg että hänen vaimonsa lukivat paljon. Lorens kirjoitti myös mielellään runoja, lauloi ja musisoi.

Anna Maria Runebergilla ei ollut varsinaista koulusivistystä, mutta hän luki mielellään kevyttä kaunokirjallisuutta ja oli nuoruudessaan tuntenut runoilija Michael Choraeuksen. Hän oli pitkä, hoikka, vaalea ja sinisilmäinen. Anna Maria tunnettiin huumorintajustaan sekä eloisasta kertojantaidostaan ja kauniista lauluäänestään. Aikaa myöten hänestä tuli kuuden lapsen, kolmen tyttären ja kolmen pojan, äiti.

Sisarukset
Runebergin isä sai vuonna 1821 halvauskohtauksen eikä voinut enää harjoittaa merikapteenin ammattia. Perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja vuonna 1823 sen täytyi myydä talonsa velkojen kattamiseksi. Sen jälkeen Runebergit asuivat vuokralla eri osoitteissa Pietarsaaressa.

Vanhin sisar Ulrika Carolina
Ennen taloudellisia vaikeuksia kaikilla perheen lapsilla, nuorinta tytärtä lukuunottamatta, oli ollut mahdollisuus käydä koulua. Ulrika Carolina Runeberg (1808-1891) oli saanut opetusta Pietarsaaren pedagogiakoulussa yhdessä Emilie-sisarensa kanssa. Äidin kuoleman jälkeen vuonna 1834 hän muutti Runebergin §rohkaisemana Helsinkiin. Siellä hän avasi pienen koulun varakkaiden perheiden lapsille.

Myöhemmin Ulrika Carolina toimi Bell-Lancaster-koulussa, jossa lapset vuorotellen opettivat toisiaan, ja sen jälkeen vasta perustetussa kansakoulussa. Ulrika Carolina Runeberg oli ensimmäinen nainen Suomessa, joka julkaisi kirjan omalla nimellään. Runokokoelma Små diktförsök julkaistiin vuonna 1855.

Emilie ja Maria Mathilda
Emilie (Emma) Runeberg (1811-1889) piti pienten lasten koulua Pietarsaaressa ja myöhemmin Uudessakaarlepyyssä. Emma oli saanut opetusta laulussa ja kitaransoitossa. Ajoittain hän myös hoiti sokerileipomoa, jossa valmistettiin hautajaiskonvehteja ja hääkrokaaneja. Vuonna 1854 Emilie avioitui Maalahden kirkkoherran Jakob Wegeliuksen kanssa. Huolimatta siitä, että veli Johan Ludvig oli herätysliikkeiden aktiivinen vastustaja, Emiliestä tuli vakaumuksellinen pietisti.

Johan Ludvigin nuorin sisar Maria Mathilda Runeberg (1816-1879) toimi käsityönopettajana. Hänkin oli tunnettu hyvästä lauluäänestään ja kitaransoittotaidostaan.

Veljet Viktor ja Nestor
Molemmat veljet Viktor (1809-1849) ja Nestor (1813-1839) ryhtyivät merikapteeneiksi. Veljeksistä vanhempi Viktor oli nuoruudessaan iloinen ja eloisa mies, mutta alkoholisoitui myöhemmin. Hän menehtyi vain 40 vuoden ikäisenä ollessaan eräällä matkoistaan. Viktor jätti jälkeensä lesken ja kaksi tytärtä. Runeberg maksoi hänen velkansa ja huolehti myös veljen tytärten kasvatuksesta ja koulutuksesta. Myös Nestor kuoli nuorena ja jätti jälkeensä lesken ja pojan sekä sairastelevan tyttären, joka kuoli pian isänsä jälkeen. Poika, tuleva pianisti Rudolf Sjögren (1835 - 1891) adoptoitiin Porvooseen P. Sjögrenin perheeseen. Hän oleskeli varsin paljon myös setänsä luona.

Westmaninmuorin opissa
Runeberg aloitti koulun vuonna 1810 merimiehenleski Anna Helena Westmanin luona Pietarsaaressa. Tämä piti yksityistä koulua pienille lapsille talonsa vinttikamarissa Visan mäellä. "Westmaninmuori" oli silloin noin 70-vuotias ja hän piti luokassa ankaraa järjestystä pitkän pajunvitsan eli "spraggan" avulla. Vitsa ulottui luokkahuoneen seinästä toiseen. Runeberg väitti, että opettajatar saattoi tarvittaessa läimäyttää spraggalla seinään aivan oppilaiden päiden yläpuolella.

Luokkahuone oli pieni, vain 3,5 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä. Katto oli niin matalalla, että aikuinen mies pystyi hädin tuskin seisomaan suorana. Ainoat huonekalut olivat koulupöytä, jonka ääressä opettajatar istui, ja kaksi penkkiä seinän vierellä. Ne olivat oppilaiden paikat. Penkkien välissä oli hiekkalaatikko, jota käytettiin kirjoittamiseen. Tässä koulussa Runeberg oppi aapisen ja katekismuksen kannesta kanteen.

Triviaalikoulua ja tapakasvatusta
Vuonna 1812 Runeberg muutti Ouluun. Hänen setänsä tullijohtaja Anton Ludvig Runeberg (1769-1814) kustansi hänen koulunkäyntinsä kaupungin triviaalikoulussa. Kahdeksanvuotiaan pojan elämässä tapahtui suuri muutos. Hän muutti vaatimattomasta merimieskodista varakkaaseen virkamieskotiin, jossa hän oli talon ainoa lapsi. Kasvatusvanhemmat seurustelivat paikkakunnan parhaissa seurapiireissä, sillä tullidirektööri oli naimisissa maaherra Karl Henrik Ehrenstolpen tyttären kanssa.

Westmaninmuorin tupa Pietarsaaressa, SLS.

Runebergin asuessa Oulussa hänen kasvatusvanhempansa käyttivät hänestä paremmalta kuulostavaa puhuttelunimeä Ludvig. Hänet pantiin tanssikouluun, jotta hän saisi salonkikäyttäytymiseensä enemmän tahdikkuutta. Tällä ei kuitenkaan aina ollut toivottua vaikutusta. Runeberg kuuluu huvitelleen heittäytymällä kädet levällään tuolilta tai pöydältä ja romahtaneen lattialle vain nähdäkseen maaherrattaren ja hänen tyttäriensä pyörtyvän.

Toinen huvitus, josta hänellä oli paljon hyötyä myöhemmin elämässä, oli heittää tarkkuutta pikkukivillä. Hän pystyi osumaan lentäviin lintuihin ja onnistui sillä tavalla vangitsemaan muun muassa pienen kuikan ja kuukkelin. Oleskelu Oulussa keskeytyi, kun setä kuoli yllättäen vuonna 1814, ja poika lähetettiin takaisin kotiin.

Tutustuminen runouteen
Runeberg jatkoi 1815 koulunkäyntiä Vaasan triviaalikoulussa aina vuoteen 1822 saakka. Koulussa oli melko vähän oppiaineita, etupäässä klassisia kieliä. Luonnontieteessä ja äidinkielessä ei annettu opetusta, mutta sen sijaan opetettiin ranskaa, saksaa ja venäjää. Vaasan kouluajoilta on peräisin useita kertomuksista kepposista, joilla Runeberg härnäsi opettajiaan.

Kouluaikana Runeberg luki ennen kaikkea Choraeuksen runoja ja osasi useita Franzénin lauluja. Hän oli ihastunut Carl Mikael Bellmanin runouteen ja osasi kaikki Fredmanin epistolat ja useita Fredmanin lauluja ulkoa.