Lapsuus Turussa
Fredrika Tengström syntyi syyskuun 2. päivänä 1807 Pietarsaaressa yhdeksänlapsisen perheen toiseksi nuorimpana. Lapsista neljä kuoli jo pienenä. Perheen isä Carl Fredrik Tengström (1762 - 1824) toimi ensin tullinhoitajana, mutta nimitettiin vuonna 1809 uuden hallituskonseljin raha-asiaintoimiston kamreeriksi. Tällöin perhe muutti Turkuun. Fredrikan äiti Anna Margareta Tengström, os. Bergbom (1771 - 1838), oli sen ajan mittapuun mukaan sivistynyt nainen, joka muun muassa oli käynyt sisäoppilaitosta vuoden ajan. Fredrika tunnettiin myös nimellä "Fredrique"; siihen aikaan ranskalaiset nimimuodot olivat suosittuja sivistyneistön piirissä.

Turussa perheellä oli oma talo nk. Luostarikorttelissa Aurajoen varrella. Fredrikan vanhimmasta veljestä Karl Tengströmistä (1797 - 1853) tuli lakimies ja asianajaja. Hän oli kuuluisa siitä, että hän otti ajettavakseen vain sellaisia rikosjuttuja, joissa oli vakuuttunut asiakkaan syyttömyydestä. Jos Karl Tengström hävisi jutun, hän korvasi asiakkaan kustannukset.

Keskimmäinen veli Fredrik Tengström (1799 - 1871) kouluttautui filosofian tohtoriksi. Hän sai vuorimestarin viran Vuorihallituksessa, ja hänet tunnettiin yleisesti nimellä Vuorimestari. Fredrik Tengström perusti Suomen ensimmäisen kivipainon 1824 ja toi litografian Suomeen. Nuorin veli Gabriel Tengström (1801 - 1885) oli lakimies ja vuodesta 1836 lähtien Pietarsaaren pormestari melkein neljän vuosikymmenen ajan. Hän myös edusti kaupunkia valtiopäivillä.

Sisar Carolina (1803 - 1885) avioitui jo nuorena äitinsä serkun, Turun akatemian teoreettisen filosofian professorin Fredrik Bergbomin kanssa. Fredrik Bergbom kuoli jo vuonna 1830, ja Carolina meni vuonna 1835 uusiin naimisiin serkkunsa J. J. Tengströmin kanssa. Hänkin oli teoreettisen filosofian professori.

Lukeva tyttö
Fredrika Tengström tuli siis sivistyneestä virkamiesperheestä ja varttui Tengströmin suvun akateemisessa piirissä Turussa. Arkkipiispa Jacob Tengström (1755 - 1932), Fredrikan setä, oli suvun päämies. Fredrika oppi lukemaan itsekseen jo viisivuotiaana. Hänen ensimmäisiä kirjojaan oli Cajsa Wargin keittokirja.

Fredrika oli käytännöllinen luonteeltaan. Lapsena ja nuorena hän sai opetella ompelemaan, piirtämään, maalaamaan ja tekemään käsitöitä, kuten muutkin porvarisperheiden tyttäret siihen aikaan. Lyhyen ajan hän kävi myös rouva Salmbergin sisäoppilaitosta Turussa, jossa hän sai opetusta muun muassa englannin kielessä ja kiinnostui kaunokirjallisuudesta. Rouva Salmbergin luona hän tutustui Augusta Lundahliin, os. Wallenius (1811 - 1892), josta tuli hänen läheisin ystävänsä ja henkinen liittolainen.

Muutto Paraisille
Isän kuoltua ja varsinkin perheen kodin tuhouduttua muutamaa vuotta myöhemmin Turun tuhoisassa palossa 1827 perheen taloudellinen tilanne heikkeni tuntuvasti. Fredrika muutti äitinsä kanssa Paraisille, jossa hän hankki lisäansioita myymällä tekemiään pieniä käsitöitä. Asia pidettiin visusti salassa; sivistyneistöön kuuluneen perheen tyttären arvokkuuteen ei sopinut rahan ansaitseminen. Paraisilla orasti rakkaus sukulaiseen, maisteri Johan Ludvig Runebergiin, joka myös oli etsiytynyt paikkakunnalle toimiakseen siellä kotiopettajana.

Työ ja ystäväpiiri Helsingissä
Fredrika Tengström ja hänen äitinsä asettuivat Helsinkiin asumaan syksyllä 1828. Muuttomatkalla heitä oli saattamassa nuori maisteri Runeberg. Tammikuussa 1831 Fredrika Tengström ja Johan Ludvig Runeberg menivät naimisiin. Vaikka Runeberg tuolloin oli saanut taloutensa jonkinlaiseen kuntoon, nuoripari eli niukkuudessa; Runebergin tulot olivat pienet ja usein vain ajoittaiset. Tänä aikana Fredrika otti vastattavakseen kasvavan perheen talousasioista.

Perhe ja talous vaativat suuren osan Fredrikan ajasta. Siitä huolimatta häneltä liikeni aikaa miehensä auttamiseen tämän toimittaessa vastaperustettua Helsingfors Morgonblad -lehteä. Hän oikoluki, käänsi ulkomaisia artikkeleita ja julkaisi sen ohella monta omaa artikkelia ja lyhyitä proosatekstejä, aina salanimellä. Näin hän toi oman kortensa kekoon perheen taloudenpidossa. Hän hallitsi nykykieliä miestään paremmin, ja on sanottu, että hän kykeni lukemaan ääneen ranskan-, saksan- tai englanninkielistä kirjallisuutta ja kääntämään lukemansa suoraan ruotsiksi.

Helsingin seuraelämä oli vilkasta, ja akateemisten piirien miehet kokoontuivat usein toistensa kotona. Lauantaiseurana tunnetun piirin jäsenet ottivat usein vaimonsa ja sisarensa mukaan näihin tapaamisiin. Seuran naiset kokoontuivat useimmiten erillään miehistä, mutta myös yhteisiä tapaamisia järjestettiin. Seura kokoontui aika usein Runebergeilla, jolloin Fredrikalla oli täysi työ järjestää riittävästi tarjottavaa tarpeeksi huokeaan hintaan ja ylipäätään hoitaa emännän tehtäviä. Muistiinpanoissaan hän itse kuvaa tätä aikaa elämänsä onnellisimmaksi.

Runebergin vaimo
Runeberg kutsui vaimoaan nimellä Frigga tai Fiken, joskus "hjärtemutter" (suunn. "sydänmamma"). Kirjeissään hän puhui "hyvästä eukostaan" ja allekirjoitti kirjeensä nimimerkillä "sinun oma ukkosi". Fredrika puolestaan puhutteli miestään tämän sukunimellä, kuten siihen aikaan oli tapana. Kirjeissään ja muistiinpanoissaan hän käytti lyhennettyä muotoa "Rbg".

Sopeutuminen Runebergin tahtoon ja toivomuksiin tuottivat ajoittain ongelmia Fredrikalle. Varsinkin heidän yhteiselämänsä alkuaika oli vaikea. Fredrika tunsi, että hänen yhä kuului noudattaa äitinsä tahtoa, kun taas Runeberg ei voinut hyväksyä kenenkään muun vaikuttavan omiin päätöksiinsä. Kirjeessään pojalleen Walterille monta vuotta myöhemmin Fredrika kirjoittaa Runebergin joskus olleen "hankala ja epätoivoinen".

Kun Runeberg myöhemmin oli noussut kansallisrunoilijaksi, Fredrika oli varsin näkyvä vaimon roolissaan, vaikka tunsikin tulleensa henkilönä näkymättömäksi. Omaelämänkerrassaan Min pennas saga, joka ilmestyi vasta vuonna 1946 (suom. 1984 Kynäni tarina), hän käsittelee tätä ristiriitaa. Joka tapauksessa hänellä oli runoilijan vaimona ainutlaatuiset mahdollisuudet julkaista kirjoituksiaan. Siihen häntä rohkaisivat myös hänen ystävänsä, tuon ajan johtavat kirjallisuuskriitikot J. V. Snellman ja Zacharias Topelius.

Vaimon roolinsa Fredrika hoiti täydellisesti. Runebergien koti oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan, ja taloudellisesti niukkoina aikoina Fredrika saattoi sisustaa kodin itse koristelemillaan tapeteilla ja vaikkapa vanhan mekon kankaalla verhoamillaan tuoleilla. Hän oli myös puutarhaviljelyn pioneereja ja tunnettu upeista huonekasveistaan. Ruusut olivat hänen erikoisuutensa.

Porvoon aika
Fredrikalle muutto pikkukaupunkiin Porvooseen 1837 merkitsi sosiaalista eristymistä. Seurustelu akateemisen eliitin piirissä Helsingissä oli tarjonnut runsaasti virikkeitä. Myös koko ajan heikkenevä kuulo sekä perheen kasvaminen lisäsivät hänen eristyneisyyttään. Siinä missä Runeberg suhteellisen pian sopeutui uuteen kaupunkiin ja sen seurapiirielämään, Fredrikan oli huomattavasti vaikeampaa löytää älyllisesti suuntautuneita ystäviä. Helsingissä hänellä oli sisarensa ja useita ystäviä, joiden kanssa hän pystyi keskustelemaan taiteesta ja kirjallisuudesta, mutta Porvoossa tämäntyyppiset naiset olivat harvassa. Hän seurustelikin enimmäkseen lehtorinrouvien kanssa, jolloin kodin askareet ja hyväntekeväisyys saivat keskeisen aseman.

Fredrika Runebergin ystäviä Porvoossa olivat rouva Albertina Öhman, os. von Fieandt (1816 - 1885), lehtori Johan Edvard Öhmanin (1809 - 1856) vaimo, sekä rouva Mathilda Sirén, os. Nordenstolpe, (1817 - 1891), tuomiokapitulin notaarin Adolf Fredrik Sirénin (1807 - 1868) vaimo. Myöhemmin hän ystävystyi myös huomattavasti nuoremman Emilia (Mimmi) Wallgrenin, os. Ottelin (1828 - 1905), kanssa, joka oli kaupunginlääkäri Georg Wallgrenin (1814 - 1885) vaimo.

Fredrika Runeberg oli taitava taloudenpitäjä ja hoiti suurimman osan perheen talousasioista myös Porvoon aikana. Runeberg oli kylläkin säästäväinen luonteeltaan, muttei mielellään puuttunut taloudenpitoon.

Kirjailija Fredrika Runeberg
Fredrika Runeberg oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka kriittisesti pohti naisen asemaa kodissa ja yhteiskunnassa. Romaaneissaan Fru Catharina Boije och hennes döttrar vuodelta 1858 (suom. 1881 Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä) ja Sigrid Liljeholm vuodelta 1862 (suom. 1983) sekä kokoomateoksessaan Teckningar och drömmar vuodelta 1861 (suom. 1900 nimellä Kuvauksia ja unelmia sekä 1982 nimellä Piirroksia ja unelmia) Fredrika Runeberg kuvaa naisen perinteiseen rooliin sidottuja naisia etsimässä toisenlaisia älyllisiä ja emotionaalisia toimintamalleja.

Fredrika Runebergin ensimmäistä romaania voi samalla pitää Suomen ensimmäisenä historiallisena romaanina. Teos valmistui jo vuonna 1844, mutta odotti 14 vuotta käsikirjoituksena. Niin ikään häntä voi pitää Suomen ensimmäisenä etnografisena kirjailijana: luonnoksissaan Piirroksia ja unelmia -teokseen hän sijoittaa usein toiminnan eksoottisiin maihin, Siperiasta aina Etelä-Amerikkaan. Kokonaisuudessaan Fredrika Runebergin tuotanto, mukaan lukien julkaisematon materiaali, on vähintään yhtä mittava kuin puolisonsa.

Fredrikan suhde julkisuuteen oli ongelmallinen. Hän epäili usein oikeuttaan naisena kirjoittaa ja julkaista teoksiaan, ja hän oli hyvin herkkä kritiikille. Hän julkaisi kirjoituksensa aina salanimellä "-a-g", mutta Suomen pienissä kirjallisissa piireissä useimmat tiesivät kuka oli salanimen takana.

Pääsääntöisesti hän sai myönteistä palautetta kirjallisista töistään. Kuitenkin muun muassa C. G. Estlander ja J. V. Snellman arvostelivat Sigrid Liljeholm -romaania niin ankarasti, että Fredrika Runeberg sen jälkeen kirjoitti vain lyhyitä proosakirjoituksia, enimmäkseen pöytälaatikkoon. Todennäköisesti romaanin katsottiin käsittelevän naisten yhteiskunnallisia oikeuksia liian suorasukaisesti.

Yhteiskunnallisia rientoja
Fredrika Runeberg kirjoitti paljon pöytälaatikkoon naisten oikeudesta koulutukseen ja yleensäkin naisasioista. Oman aikansa naisten perusongelmana hän piti heidän tiedon puutettaan ja olemattomia mahdollisuuksia sen korjaamiseen. Hän perusti epävirallisen suomalaisen lukuseuran 1845 parantaakseen porvoolaisrouvien suomen kielen taitoa. Kunnianhimoisena tavoitteenaan heillä oli oppia lukemaan ja ymmärtämään Kalevalaa.

Seuraavana vuonna Fredrika Runeberg perusti yhdessä muutaman muun lehtorinrouvan kanssa naisyhdistyksen Porvooseen. Yhdistyksen tehtävänä oli lieventää rahvaan puutetta ja pulaa sekä löytää töitä kaupungin köyhimmille naisille. Fredrikan ystäväpiirissä oli monta osaavaista ja kiinnostunutta perheenemäntää, ja yhdistys alkoi edistää seudun kotiteollisuutta. Jäsenet kokosivat malleja, ostivat lankaa ja opettivat naisia muun muassa kutomaan. Sitruunakuvioiduista kudotuista huiveista tuli suosittuja, ja porvoolaisrouvat välittivät niitä myyntiin.

Yhdistyksen ensisijainen tehtävä oli ylläpitää varattomien tyttöjen koulua Porvoossa. Pian avautumisensa jälkeen vuonna 1847 koululla oli jo 53 oppilasta. Oppilaat saivat opetusta kristinuskossa, lukemisessa, laskemisessa, ompelussa, kehräyksessä sekä kudonnassa. Varsinaista oppimateriaalia ei ollut muutamaa karttaa ja taulua sekä kirjoittamista varten tarkoitettua hiekkalaatikkoa lukuun ottamatta. Fredrika Runebergin kirjallisessa jäämistössä on käsikirjoitus nimeltään "Geografiska blad" ("Maantieteellisiä lehtiä"), joka lienee toiminut tyttökoulun lyhyen maantietokurssin pohjana.

Koulua ylläpidettiin kaupunkilaisten avustusten sekä lahjoituksista saatujen tuottojen avulla. Tällä tavoin koulu toimi 30 vuotta aina 1870-luvun keskivaiheille, jolloin se sulautettiin uuden kansakouluasetuksen mukaiseen koululaitokseen. Fredrika Runeberg toimi naisyhdistyksen puheenjohtajana ja johti koulun johtokuntaa 15 vuoden ajan.

Viimeiset vuodet
Runebergin aivohalvaus talvella 1863 sitoi myös Fredrikan sairashuoneeseen väsymättömänä hoitajattarena ja lukijattarena aina runoilijan kuolemaan vuoteen 1877 saakka.

Fredrika Runeberg eli vielä kaksi vuotta puolisonsa kuoleman jälkeen. Jäätyään yksin hän käytti suuren osan ajastaan Runebergin Jälkeenjääneiden kirjoitusten toimittamiseen. Ne ilmestyivät kolmena niteenä vuosina 1878 ja 1879, viimeinen osa samana vuonna kun Fredrika kuoli.

Runebergin kuoltua Porvoon koti oli aivan liian iso Fredrikalle ja emännöitsijälle Maria Degerthille. Elokuussa 1878 he muuttivat Helsinkiin, samaan taloon Mariankadulla, jossa Fredrika oli asunut nuorena rouvana 1830-luvulla. Mukaansa Helsinkiin hän vei salin huonekalut ja useita huonekasveja, muun muassa nelisenkymmentä ruusua. Monet hänen lapsistaan asuivat perheineen naapurustossa, kuten myös hänen sisarensa. Fredrika Runeberg kuoli omassa kodissaan Helsingin Kruunuhaassa toukokuun 27. päivä 1879.

Kirjallisuutta:
Allardt Ekelund, Karin: Fredrika Runeberg. En biografisk och litteraturhistorisk studie, SSLF 291, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 1942.

Runeberg, Fredrika: Anteckningar om Runeberg, Min pennas saga, utgivna av Karin Allardt Ekelund, SSLF 310, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 1946.

Runeberg, Fredrika: Brev till sonen Walter 1861-1879, Köpenhamn, Rom, Paris, Inledning och kommentarer av Karin Allardt Ekelund, SSLF nr 447, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 1971.

Stenwall, Åsa: Den frivilligt ödmjuka kvinnan. En bok om Fredrika Runebergs verklighet och diktning, Borås: Natur och kultur 1979.

Strömborg, J. E.: Biografiska anteckningar om Johan Ludvig Runeberg, del IV, Helsingfors: G. W. Edlunds förlag 1896.