Asettuminen Helsinkiin
Runebergin ensimmäinen asunto oli pienessä puutalossa, joka sijaitsi pihan puolella Iso-Roobertinkatu 17:ssä . Talon omisti kirvesmies Bergman. Kolmen huoneen asunnossa asui samaan aikaan Fredrik Cygnaeus ja joitakin viikkoja myös J. V. Snellman ennen lähtöään kotiopettajaksi Vihtiin. Iso-Robertinkadulla Runeberg kirjoitti muun muassa runot "Saarijärven Paavo" ja "Tuli tyttö luota armahansa". Syyslukukaudella 1829 Runeberg asui Kasarmikadulla kauppias Cederholmin talossa ja työsti ensimmäistä runokokoelmaansa. Tammikuussa 1830 professori Fredrik Tengström, Fredrika Tengströmin lanko, kuoli. Pian sen jälkeen Runeberg muutti alivuokralaiseksi kamreeritar Tengströmin luokse Kruununhakaan, Maneesikatu 7:ään, jossa Runeberg kirjoitti väitöskirjaansa saadakseen dosentin pätevyyden.

Avioliitto Fredrikan kanssa
Tammikuun 23. päivänä 1831 Fredrika Tengström ja Johan Ludvig Runeberg viettivät häitään morsiamen kotona Maneesikatu 7:ssä. Nuoripari asettui asumaan talon siipirakennukseen, jossa oli muutama pieni huone. Siellä oli aikaisemmin toiminut puusepänverstas. Tuolloin hankittiin monet niistä huonekaluista, jotka vielä tänä päivänä ovat J.L. Runebergin kodissa Porvoossa.

Kesän 1831 nuoripari vietti Svinön saaressa Espoon saaristossa. Siellä Runebergilla oli mahdollisuus omistautua lempiharrastuksilleen eli metsästää ja kalastaa. Samana kesänä Etelä-Suomessa levisi paha koleraepidemia. Aivan Runebergien naapuriin Maneesinkadulle perustettiin kolerasairaala. Tartuntavaaran pelossa he muuttivat Fredrikan äidin kanssa pois Kruununhaasta Laguksen taloon nykyiselle Erottajalle. Laguksen talossa Runebergeilla oli neljä huonetta. Keittiönä he käyttivät alakerran leivintupaa. Pienin, pihanpuoleinen huone oli Runebergin työhuoneena.

Laguksen talossa asuessaan Runeberg sairastui ns. Helsingin horkkaan, josta hän oli kärsinyt jo kihlausaikana. Horkkakohtausten välillä maatessaan hän saneli säe säkeeltä Fredrikalle runon "Hauta Perhossa", joka oli hänen ensimmäinen isänmaallinen eeppinen runonsa. Runo palkittiin Ruotsin akatemian pienellä kultamitalilla.

Tytär syntyy
Keväällä 1832 Runebergit muuttivat Mariankatu 19:ään ja siellä syntyi tytär Anna Carolina maaliskuun 27. päivänä. Samana vuonna perustettiin Helsingfors Morgonblad, jonka ensimmäiseksi toimittajaksi Runeberg ryhtyi. Hirvenhiihtäjät, jonka Runeberg oli aloittanut jo 1827, ilmestyi kirjana 1832.

Lokakuussa 1832 perhe vuokrasi kahdeksan huonetta pelätystä entisestä kolerasairaalasta Maneesikatu 5:stä, korttelin päästä heidän ensimmäisestä Helsingin asunnostaan. Vuokra oli hyvin alhainen, koska kukaan ei tartuntavaaran pelossa ollut uskaltanut muuttaa taloon.

Oppilaita täysihoidossa
Maneesikadulla perheen omassa käytössä pidettiin neljä huonetta eli sali, kolme kamaria ja keittiö, jossa kaksi palvelijatarta asui. Muissa huoneissa asui oppilaita täysihoidossa, muun muassa 14-vuotias Zacharias Topelius ja 19-vuotias M. A. Castrén. Topeliuksen ja muutamien muiden poikien oli määrä valmistautua ylioppilastutkintoon Runebergin johdolla.

Sali toimi yhtä aikaa ruokasalina, kirjastona ja yksityisoppilaiden luokkahuoneena. Keskellä salia oli ruokapöytä ja yhdellä seinällä oli kaksi korkeaa, keltaiseksi maalattua kirjahyllyä. Vastakkaisella seinällä oli sohva, pienempi pöytä ja muutamia tuoleja. Kaikki kalusteet olivat hyvin yksinkertaisia. Yksi kamari toimi makuuhuoneena ja toinen Runebergin työhuoneena. Runebergien asuessa tässä asunnossa heidän ainoa tyttärensä Anna Carolina kuoli kuumetautiin.

Lauantaiseura
Helsingin vuodet olivat Runebergien elämässä hyvin vilkasta aikaa. Heidän kotonaan kokoontui joukko Runebergin kollegoita yliopistolta ja muuta akateemista väkeä vaimoineen ja sisarineen. Seurapiiriä kutsuttiin Lauantaiseuraksi, ja se kokoontui vuosina 1830 - 1838. Naiset kokoontuivat viereiseen huoneeseen. He saivat välillä vieraakseen jonkun miehistä, joka tuli kertomaan jostakin erityisestä keskustelusta ja kysymään heidän mielipidettään aiheesta.

Lauantaiseurasta tuli Runebergin läheisin viiteryhmä, ja monia seuraa puhuttaneita aiheita hän käsitteli myös tuotannossaan ja artikkeleissaan Helsingfors Morgonbladissa. Seura muodostettiin keväällä 1830 ja sen jäsenistä kuuluisimpia olivat J. J. Nervander, J. V. Snellman ja Fredrik Cygnaeus. Silloin tällöin seurassa vierailivat myös M. A. Castrén, Elias Lönnrot ja 1830-luvun lopulla myös Topelius. Seurassa keskusteltiin suomalaiskansallisista kysymyksistä ja kirjallisuudesta.

Tiheät muutot
Ajan mittaan Fredrika Runebergille kävi liian raskaaksi ylläpitää Maneesikadun taloutta, johon kuului myös kuusi perheessä asuvaa oppilasta. Syksyllä 1833 Runebergit muuttivatkin Liisankatu 5:een, kaksikerroksiseen puutaloon, jonka omisti luutnantti Dittmar. Siellä Runebergit asuivat vain vuoden.

Kesän 1834 Runebergit viettivät Hämeessä, Haiharan kylässä, Kangasalan ja Tampereen puolivälissä. Kyröskoski oli retkikohde, joka mahtavana luonnonilmiönä houkutteli monia matkustavaisia. Runeberg kiipesi Hattelmalan harjulle ja ihaili sieltä avautuvaa näkymää Hämeenlinnan yli.

Syksyllä 1834 Runebergit muuttivat suurempaan asuntoon Mariankatu 18:n ja Vironkatu 8:n kulmaan. Talo oli yksikerroksinen puutalo, jonka oli rakentanut teurastaja Ericson.

Sisaret Helsinkiin
Runebergin äidin kuoleman jälkeen (1834) Runeberg otti huolehtiakseen kahdesta naimattomasta sisarestaan, Carolinasta ja Mathildasta, jotka myös muuttivat Runebergien asuntoon Kruununhakaan. Vironkadun isossa ja valoisassa huoneistossa oli tilaa heidän pikkulastenkoululleen. Runebergin sisaret ja Fredrika Runeberg eivät koskaan tulleet kovin hyvin toimeen keskenään. Vironkadulla syntyi vuonna 1935 pariskunnan vanhin poika Ludvig Mikael, ja siellä Runeberg myös kirjoitti Vänrikki Stoolin tarinoiden varhaisimman runon "Pilven veikko".

Kesät maalla
Kesällä 1835 Runebergit asuivat Stansvikissä Helsingin Laajasalossa. Kesällä 1836 J. L. ja Fredrika Runeberg ja heidän vuoden vanha poikansa Ludvig Mikael asuivat vanhassa puutalossa Degerön kartanon mailla. Tilan omisti Fredrikan veli Fredrik Tengström. Siellä Runeberg kirjoitti Hannan, joka ilmestyi saman vuoden joulukuussa. Runoelmasta tuli Runebergin suuri läpimurto sekä Suomessa että Ruotsissa.

Syksyllä 1836 Runebergit muuttivat viimeisen kerran Helsingissä, Mariankatu 7:ssä sijaitsevaan Borgströmin talon piharakennukseen. Tiuhat muutot kävivät Fredrika Runebergin voimille, koska Runeberg itse ei osallistunut käytännön töihin. Muuttopäivän aamuna hänellä oli tapana livahtaa ulos ovesta leikkiä laskien. Mariankadun asunnossa syntyi pariskunnan toinen poika, Lorenzo, joulukuun 6. päivänä 1836. Yksikään niistä taloista, joissa Runebergit asuivat Helsingissä, ei enää ole jäljellä.

Muutto Porvooseen
Kun roomalaisen kirjallisuuden lehtorin virka Porvoon kymnaasissa vapautui 1836, Runeberg haki virkaa. Hänet nimitettiin siihen helmikuussa 1837. Toukokuun 17. päivänä 1837 Johan Ludvig ja Fredrika Runeberg muuttivat kahden poikansa kanssa Porvooseen. Runeberg aloitti kymnaasin lehtorina jo seuraavana päivänä. Fredrika Runeberg ja pojat viipyivät kaupungissa vain pari päivää ja muuttivat kesäksi Porvoon ulkopuolelle Staffaksen tilalle Veckjärvelle. Lukukauden loputtua myös Runeberg muutti sinne. Siellä hänellä oli mahdollisuus metsästää ja kalastaa kenenkään häiritsemättä.

Runeberg vuokrasi Porvoosta asunnon toukokuun 18. päivän ja elokuun 20. päivän väliseksi ajaksi vuonna 1837. Talon omisti satulaseppä Ekblad ja se sijaitsi Kirkkokadun itäpuolella. Syksyllä 1837 Runebergin perhe muutti kuuden huoneen huoneistoon kymnaasin vahtimestarin Olanderin taloon aivan lukion viereen, Lukiokuja 4:ään. Asunto osoittautui kuitenkin vetoisaksi ja kosteaksi.

Ensimmäinen oma talo
Koska Porvoossa oli pula vuokra-asunnoista, Runeberg osti oman kaksikerroksisen talon Rihkamakatu 8:sta opettajakollegaltaan Adolf Siréniltä. Perhe muutti sinne lokakuussa 1838. Talo oli vanha ja alakertaa pidettiin lähes asuinkelvottomana. Runeberg itse asettui yläkertaan ja alakerta remontoitiin ja sisustettiin Fredrika Runebergia, lapsia ja palvelusväkeä varten. Yläkertaa pidettiin liian ahtaana koko perheelle.

Alakerran huoneet olivat pieniä ja matalia, ja niiden lattia oli suoraan maan varassa. Alakerta oli niin kostea, että kun perhe syksyisin muutti takaisin kesäasunnostaan Kroksnäsistä, seiniltä oli pyyhittävä pois niitä reunustavat sienet. Lyhyttä taukoa lukuun ottamatta perhe asui Rihkamakadun talossa syksyyn 1852 asti.

Tuotteliaat vuodet
Rihkamakadun aika oli Runebergin tuottoisinta kautta. Siellä hän kirjoitti suuren osan Jouluillasta, Nadeschdan ja kolme laulua Kuningas Fjalarista. Hän kirjoitti myös Salamiin kuninkaiden kolme ensimmäistä näytöstä, Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen osan runot sekä joitakin toisen osan runoja. Rihkamakadun talo on edelleen olemassa, mutta ei enää alkuperäisessä asussaan. Kun Runeberg muutti talosta, siitä tuli tupakkatehdas.

Uusi koti empirekaupungista
Aina 1850-luvulle asti Runebergin perheen talous oli heikoissa kantimissa, ja Runeberg joutui lainaamaan suurempia ja pienempiä summia porvoolaisilta ystäviltään ja kollegoiltaan. Vuonna 1851 hän sopi kirjakauppias ja kustantaja Abraham Bolinin kanssa tuotantonsa Ruotsin kustannusoikeuksista. Sopimus oli niin kannattava, että Runeberg pystyi ostamaan oman talon Porvoon uudesta empirekaupunginosasta Aleksanterinkadun ja Kirkkokadun, nykyisen Runeberginkadun, kulmasta. Nykyään talo tunnetaan Runebergin kotimuseona.

Kiinteistöön kuuluu asuinrakennus, jossa on kymmenen huonetta, eteinen, keittiö, ruokakomeroita ja kellari sekä iso piha, josta suurin osa on puutarhaa. Lisäksi eteläpuolella on pitkä ulkorakennus, jossa on leivintupa, taloustavara- ja vilja-aitta, talli, navetta, puu- ja vaunuliiterit, renkitupa ja käymälä. Runebergit ostivat kiinteistön Daniel Lindhiltä, joka oli Runebergin opettajakollega. Hän oli rakennuttanut talon itselleen vuosina 1844 - 1845, mutta myi sen saatuaan nimityksen Porvoon tuomiorovastiksi ja sen mukana oman pappilan.

Kesät Kroksnäsissä
Kesällä 1838 Runebergit vuokrasivat Lill-Kroksnäsin. Se oli pieni tila Vessöössä, noin kahdeksan kilometriä Porvoosta etelään. Siitä tuli perheen kesäasunto 31 vuoden ajaksi. Talon matalissa huoneissa oli rapatut seinät ja maalaamattomat lattiat. Valkoiseksi maalattu senkki oli salin hienoin huonekalu. Vastakkaisella seinällä oli suuri saranapöytä ja lyhyillä sivuilla punaisiksi maalatut puupenkit, jotka yöksi siirrettiin vierekkäin poikien vuoteiksi. Runebergin huone oli länteen päin ja sieltä oli näkymä Krokssundetille ja Haikkoonselälle. Runebergin kalastus- ja metsästysvälineet koristivat huoneen seiniä.

Kroksnäsissä myös Fredrika Runeberg pääsi rentoutumaan ja seurustelemaan enemmän vieraiden kanssa, joita kävi jatkuvana virtana. Hänellä oli myös mahdollisuus omistautua puutarhaharrastukselleen. Fredrika kasvatti puutarhassa ruusuja ja mausteyrttejä.

 

Agneta Rahikainen

(Suom. Markus Sandberg)