Runeberg onkii rannalla, kuva Johan Knutsonin maalauksesta, Porvoon museo

Runebergin perheen kotielämää
Runebergin perheen arjesta Helsingin vuosina ei tiedetä paljoakaan. Runebergin kirjallisesti aktiivisin kausi ajoittui niihin vuosiin, jolloin perhe asui Porvoossa Rihkamakatu 8:ssa. Muutettuaan nykyisin Runebergin kotimuseona toimivaan taloon perheen seurustelupiiri laajeni, ja siltä ajalta tiedetään myös enemmän perheen elämästä.

Taloudenhoitoa
J.L. Runebergin koti, Louis Sparren piirros 1904, SLS.Kotitaloustyöt veivät suuren osan Fredrika Runebergin ajasta. Arkisin hän ei itse laittanut ruokaa eikä tehnyt raskaimpia kotitöitä, mutta viime kädessä hän kantoi vastuun suuren perheensä taloudesta. Enimmillään Runebergien kodissa asui 13 henkilöä: vanhemmat, kuusi poikaa, neljä piikaa ja yksi renki.

Perheen ja perheessä vierailevien tuttavien määrän kasvaessa myös kotiaskareet lisääntyivät. Fredrika Runebergin allakoissa näkkileivän ja muun leivän leivonta vuorottelee hilloamisen, mehustamisen, pyykkäämisen, mankeloinnin ja silittämisen kanssa. Sen lisäksi pantiin olutta, suolattiin lihaa ja kalaa, keitettiin lientä pullotettavaksi, tehtiin makkaraa, valettiin kynttilöitä ja keitettiin saippuaa.

Lasten kasvatus
Suuri osa Fredrika Runebergin ajasta kului lasten hoitoon. Hän muun muassa ompeli suurimman osan heidän vaatteistaan. Fredrika myös korjasi miehensä ja vanhempien poikiensa vaatteita nuoremmille sopiviksi.

 Fredrikan näkemys lasten kasvatuksesta oli aikaansa edellä. Hänen mielestään pojat saivat mielellään olla ulkosalla säällä kuin säällä. Heillä ei liioin pitänyt olla liikaa vaatteita yllään, vaan juuri sen verran, että pystyivät liikkumaan ketterästi lumessa ja loskassa kuitenkaan palelematta. Lisäksi Fredrika - miehestään poiketen - piti ruumiillista kurittamista varsin sopimattomana kasvatusmenetelmänä.

Fredrika Runeberg opetti nuorimpia lapsia ja luki läksyjä vanhempien kanssa. Hän opetteli mm. latinan kielen pystyäkseen lukemaan läksyjä varsinkin Walterin kanssa, jolla oli vaikeuksia koulussa.

Ruokaa ja reseptejä

Fredrika Runebergin käsin kirjoitettu reseptikirja 1850-luvulta sisältää enimmäkseen leivonnaisreseptejä, mutta myös esimerkiksi parannuskeinoja vilutautia vastaan ja ohjeita lankojen ja kankaitten värjäämiseen. Kirja antaa myös ohjeita saippuan keittämiseen, pitsien pesemiseen ja puutarhanhoitoon. Lisäksi kirja sisältää "Runebergin leivoksen" reseptin. Luultavasti kyse on muunnos porvoolaisen sokeripaakari Asteniuksen 1840-luvulla leipomasta leivoksesta.

Nk. runebergintorttu oli Runebergin suosikkeja. Fredrika kehitti oman reseptin, joka kulki nimellä Runebergin leivos. Fredrika Runebergin reseptikirja, SLS

Arkisin perhe söi yksinkertaista ruokaa, usein puuroa ja maitoa. Keväästä syksyyn syötiin myös kalaa, useimmiten kuhaa, ahventa, haukea tai ankeriasta. Joskus tarjottiin myös simppua, kampelaa ja talvisin madetta. Suosittuja kala-aterioita olivat myös voissa paistettu norssi ja tuore silakka. Reseptikirja sisältää runsaasti kalareseptejä: muhennettua haukea, lohipullia, graavilohta, lipeäkalaa, maustesilliä ja silakkaa gotlantilaiseen tapaan.

.Perheen ruokatottumukset olivat yksinkertaisia. Runebergilla oli kuitenkin tarkat mielipiteet siitä, miten ruoka piti valmistaa ja miltä sen tuli maistua. Runebergille kaiken piti olla tuoretta ja korkealaatuista, varsinkin maidon, kahvin ja teen. Kahvia hän joi aina kupista sokeripalan kera, teetä taas teelasista. Metsästysretkillään Runebergilla oli mukanaan eväskori, josta hän saattoi ottaa ryypyn tai syödä voileivän tai runebergintortun.

Vieraanvarainen koti
J.L. Runebergin koti, Louis Sparren piirros 1904, SLS.Runebergien koti Porvoossa oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan. Herrasväki järjesti kuitenkin harvemmin itse juhlia tai kahvikutsuja; pikemminkin vieraat ilmestyivät oma-aloitteisesti. Runeberg ei voinut sietää suuria juhlatilaisuuksia ylistyspuheineen eikä sen vuoksi itsekään sellaisia järjestänyt. Sen sijaan hän kutsui ystäviään jatkoille, ja yhtä usein vieraita ilmaantui enemmän tai vähemmän suunnittelematta. 1850-luvulta aina Runebergin kuolemaan asti ei ollut mitenkään harvinaista, että matkalaiset läheltä ja kaukaa pistäytyivät tervehtimään kuuluisaa kirjailijaa ja kansallisrunoilijaa.

Lyhyillä iltakutsuilla vieraille tarjottiin teetä, punssia tai totia korppujen tai muun vehnäleivän kera. Pitempiaikaisille vieraille tarjottiin päivällinen tai illallinen. Vieraille tarjottiin parasta syötävää ja juotavaa mitä talosta löytyi. Runebergeilla oli 24 hengen astiasto, mutta sitä suuremmissa kutsuissa Fredrika joutui lainaamaan astioita. Arkisin käytettiin tietenkin yksinkertaisempaa, valkoista fajanssiastiastoa, jota täydennettiin tarpeen mukaan.

 Toisinaan kutsumattomien vieraiden isäntänä toimiminen tuntui Runebergista raskaalta. Hän saattoikin viiden­kuuden aikaan, eli tavallisimpaan vierailuaikaan, mennä kävelylle tai piipahtaa jonkun tuttavan luona. Vieraiden jatkuva virta oli rasittavaa myös Fredrikalle, jonka piti vastata talon antimista, ja joka heikon kuulonsa vuoksi ei pystynyt seurustelemaan vieraiden kanssa.

Runebergin asu
Runeberg metsästysase sylissään, Johan Knutsonin piirros, SLS.Lehtorina Runeberg sonnustautui aina papintakkiin. Porvoon kymnaasin lehtorit olivat näet pappisvihittyjä ja käyttivät papinasua työpukunaan. Runebergin puvut olivat porvoolaisen räätälin Lagerträdin ompelemia. Lagerträd ompeli myös suuren osan Runebergin perheen muista vaatteista.

Kesäisin Runeberg pukeutui useimmiten kotikudotusta puuvillakankaasta tehtyyn pukuun, jonka Fredrika oli ommellut. Päässään hänellä oli lakki tai olkihattu. Useimmiten hän kulki paljain jaloin, varsinkin kalaretkillään.

Kesät Kroksnäsissä
Kesällä 1838 Runebergit vuokrasivat Lill-Kroksnäsin tilan Vessöön saaresta Porvoon edustalta. Saarelle tultiin ja mentiin soutaen. Usein "Nyholmska" souti tämän 7,5 kilometrin matkan monta kertaa päivässä hakeakseen postia, käydäkseen kaupassa ja kuljettaakseen vieraita.

 Kalle Behm, Fredrika Runeberg, Lina Elfving, Walter ja Lorenzo Runeberg Kroksnäsissä 1862, C. A. Hårdh, SLS.Kroksnäsissä perhe eli enimmäkseen vapaana siitä sovinnaisuuden pakosta, jonka lehtorin virka toi mukanaan. Elettiin ja syötiin yksinkertaisemmin, pukeuduttiin rennommin kuin kaupungissa. Runeberg heräsi aamuseitsemältä ja joi kaksi pientä kuppia kahvia ilman leipää. Tuntia myöhemmin hän nautti aamiaisensa, joka koostui ryypystä sekä voilla voidellusta pyöreästä vehnäkorpusta, jolle hän sirotteli sokeria. Joskus hän saattoi syödä runebergintortun.

Arkipäivälliset Kroksnäsissä koostuivat joko tuoreesta kalasta, maidosta tai viilistä tai pelkästä puurosta ja maidosta. Puuroa syötiin vähintään kolme kertaa viikossa. Useimmiten puuro oli veteen keitettyä ohrapuuroa. Se oli Runebergin suosikkiruoka aina kouluvuosilta lähtien. Joskus syötiin myös tattaripuuroa. Metsästyskaudella kalan sijaan oli linturiistaa, ja pyhäisin syötiin usein joko ohukaisia tai marjakiisseliä jälkiruoaksi.

Metsästystä ja kalastusta
Kroksnäsissä Runeberg vietti enimmäkseen aikaansa metsästäen, kalastaen ja metsässä vaeltaen. Päiväunien jälkeen hänellä oli tapana kävellä ns. Väliniityn lähteelle juomaan sen kirkasta ja raikasta vettä. Poikkeustapauksissa Runeberg saattoi lukea, mutta kirjoittamiseen hän ei juurikaan käyttänyt aikaa.

 Runebergin koira, Johan Knutsonin piirros, Porvoon museo.Poikien kasvettua tarpeeksi isoiksi käsitelläkseen pyssyä he saivat seurata isänsä mukana metsästysretkille. He lähtivätkin mieluummin metsään kuin kalaan, koska isä kuulemma oli metsässä paljon hyväntuulisempi. Kesäisin Runeberg kalasti joko pitkälläsiimalla tai hauenkoukulla. Varsinkin loppukesällä hän saattoi myös käydä ongella. Hänellä oli oma ahvenkarinsa; vielä tänäkin päivänä Kroksnäsin vesillä on kivi, jota sanotaan "Runebergin kiveksi". Salakoita onkiessaan Runeberg käytti nuppineuloista itse valmistamiaan koukkuja.

Keväisin Runeberg metsästi vesilintuja,syksyllä metsälintuja ja jäniksiä. Hänellä oli usein seuranaan metsästystoveri kaupungista, myöhemmin joku pojistaan. Ketun koirametsästys oli Runebergin suosikkilaji, mutta vuoden 1853 jälkeen hän metsästi kettuja ennen kaikkea myrkkysyöteillä. Ketunpyyntiä hän harrasti talvisin, jolloin ketun turkki on tuuheimmillaan.

Johan Knutssonin tussipiirros Runebergista poikineen sorsanmetsästyksessä. 1840-luvulla Runebergilla oli kaksi koiraa, Pistol ja Kula. Ne olivat Skoonessa jalostettuja ajokoiria, jotka hän oli saanut pentuina ystävältään Dreilickiltä. 1850-luvulla hänellä oli kaksi uutta ajokoiraa, Pistol ja Halli, jotka seurasivat häntä jänis- ja ketunmetsästysretkillä. SLS:n arkisto.

Runeberg opettajana
Runeberg toimi opettajana 34 vuotta aina eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1857. Aluksi hän toimi kotiopettajana eri perheissä, ja Helsingissä hänellä oli yksityisoppilaita vuodesta 1828 lähtien. Yksi heistä oli Zacharias Topelius, jota Runeberg valmensi ylioppilaskirjoituksiin. Runeberg opetti raamatunhistoriaa ja maantiedettä Helsingin lyseossa sekä roomalaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Vuonna 1837 hän sai latinan ja vuonna 1842 kreikan lehtorin viran Porvoon kymnaasista.

Runeberg oli suosittu pienten lasten kotiopettajana. Usein hän otti oppilaansa mukaan kävelylle ja innosti heitä tekemään omia havaintoja. Porvoon kymnaasin lehtorina hän oli ankara ja tarkka kieliopin suhteen, mutta puuttui harvoin tekstien sisältöön.

Runeberg saattoi suhtautua oppilaisiinsa ironisen ylimielisesti, ja 1840-luvulla hän oli osapuolena monessa kiistassa koulussa käytettävistä kurinpitomenetelmistä. Runeberg halusi parantaa koulun tunnetusti huonoa järjestystä ja käytti ruumiillista kuritusta. Vuonna 1848 koulusta erosi 38 oppilasta vastalauseena kurinpidolle. Heidän joukossaan oli tuleva napapiiritutkija Adolf Erik Nordenskiöld. Tämän riidan jälkeen Runebergin asenne pehmeni. Vänrikki Stoolin tarinoiden ilmestymisen jälkeen hän oli oppilaidensa ihailema. Kymnaasin oppilaat aloittivatkin ensimmäisinä Runebergin tervehtimisen laululla tämän syntymäpäivänä.

 

Agneta Rahikainen

(Suom. Markus Sandberg)


<Takaisin