Kooste erilaisista Runeberg-kohteista, G. Arvidssonin litografia, SLS

Runebergista tuli jo hyvin varhain suosittu kirjailija Suomessa. Hänen runojaan sävellettiin pian niiden ilmestymisen jälkeen ja ne levisivät kansan keskuuteen niin ruotsiksi kuin suomeksi. Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1848 ja sitä myytiin ennätyksellisesti. Kaksitoista vuotta myöhemmin ilmestynyt toinen osa myi sitäkin paremmin: kahdessa päivässä teosta myytiin yli tuhat kappaletta.

Myös ulkomailla Runebergin maine oli kovassa nousussa. Vieraillessaan Ruotsissa vuonna 1851 hän sai kuninkaallisen vastaanoton, ja väki jonotti saadakseen nähdä hänet. Samana vuonna Runebergia alettiin yleisesti kutsua Suomen kansallisrunoilijaksi.

Cygnaeus ja Topelius
Jo opiskeluvuosina Turussa Fredrik Cygnaeus havaitsi Runebergin erityisen lahjakkuuden. Myöhemmin hänestä tuli Runebergin merkittävin impressaari. Hän nosti esille ystävänsä kirjailijantyön kansallisen merkityksen ja oli ensimmäinen, joka kirjoitti laajahkon tutkielman Vänrikki Stoolin tarinoista vuonna 1861. Cygnaeus toimi myös "seremoniamestarina" ylioppilaiden kevätjuhlissa 1848, joissa Maamme-laulu tuotiin esille Suomen kansallislauluna.

Zacharias Topelius, SLS.Toinen Runeberg-kultin keskeinen taustahahmo oli Zacharias Topelius, Runebergin entinen oppilas. Hän puolusti epäkriittisesti opettajansa kirjailijantyötä niin Suomessa kuin Ruotsissa. Topelius kirjoitti artikkeleita ja reportaaseja Runebergista, mm. tämän ainoasta ulkomaanmatkasta sekä vierailusta kotikaupunkiinsa Pietarsaareen vuonna 1851. Hän myös kirjoitti ensimmäisenä arvosteluja Runebergin teoksista Helsingfors Tidningar -lehteen ja suhtautui kriittisesti kaupoissa myytäviin Runebergin muoto- ja rintakuviin.

Ruotsinmatka 1851
Kesällä 1851 Runeberg kävi Ruotsissa. Tukholmassa hän tapasi vanhoja ystäviään ja solmi tuttavuuksia muutamien keskeisten kulttuurivaikuttajien kanssa. Heidän joukossaan oli Ruotsin Akatemian vakituinen sihteeri Bernhard von Beskow, joka esitteli Runebergin kuningas Oscar I:lle. Runeberg nautti myös päivällisen kruunuprinssi Karlin kanssa, ja sai kuulla muutaman runonsa prinssi Kustaan laulamana. Prinssi oli säveltänyt mm. "Joutsenen". Myöhemmin prinssi Oscar - josta tuli kuningas Oscar II - antoi Runebergille lahjaksi useita omistuskirjoituksella varustettuja runokokoelmiaan.

Vierailun aikana Runebergia juhlittiin tarjoamalla suuria juhlapäivällisiä ja pitämällä kauniita puheita. Eräässä tilaisuudessa hän tapasi Ruotsin Akatemian johtajan, arkkipiispa Wingårdin. Tämä tiedusteli, josko Runeberg haluaisi muuttaa Ruotsiin, jossa hänelle olisi tarjolla paremmat mahdollisuudet. Runeberg vastasi: "Herra arkkipiispa! Suomi on köyhä äiti, joka tarvitsee kaikki poikansa".

Runeberg ulkomailla
Runeberg tunnettiin Suomen ja Ruotsin ohella myös muissa pohjoismaissa ja Venäjällä. Vänrikki Stoolin tarinat käännettiin tanskaksi jo vuonna 1856. Venäjällä tiedemies, hovineuvos Jakob Grot teki Runebergia tunnetuksi jo 1840-luvulla. Hän teki venäjänkielisen proosakäännöksen Hirvenhiihtäjistä, myöhemmin myös Nadeshasta. Grot myös esitteli Runebergin venäläiselle yleisölle tunnetussa Sovremennik-aikakauslehdessä.

Vuonna 1839 Porvoossa vieraili kolme ranskalaista tiedemiestä. He kuuluivat tieteelliseen pohjoisnaparetkikuntaan, jonka kuningas Louis Philippe oli lähettänyt tutkimaan pohjoismaita. Retkikunnan johtaja, kuuluisa lääkäri ja luonnontieteilijä Paul Gaimard sekä muotokuvamaalari Charles Giraud matkustelivat ympäri Suomea ja Venäjää kerätäkseen tietoja maiden luonnosta ja kulttuurista. Vuonna 1839 he kävivät Porvoossa tapaamassa Runebergia, jota jo silloin pidettiin keskeisenä kulttuuripersoonana Suomessa.

Runeberg-juhlia

C. A. Hård valokuvasi taiteilijakillan vuosijuhlat 1866, ja käsin väritetty valokuvasarja lähetettiin Runebergille Porvooseen. Topelius kirjasi kuvassa esiintyvät henkilöt lyijykynällä: Heurlin, Ellen Nervander, Stenbäck, Z. T., Torsten Ilmoni, Majken Malm, Sacklén, Sigrid Crohns. SLS:n arkisto.

50-vuotispäivästään lähtien Runebergia alettiin juhlia virallisesti vuosittain ja runoilijan syntymäpäivästä tuli jokavuotinen lehtijuttujen aihe. 1860-luvulla juhlat olivat saaneet vakiintuneen muodon: juhlapuheita, kuvaelmia Runebergin teoksista sekä tietysti musiikkiesityksiä. Kuvaelmien aiheet haettiin ensimmäisistä painetuista kuvituksista sekä ennen kaikkea Kuningas Fjalarin ja Vänrikki Stoolin tarinoiden pohjalta tehdyistä monista maalauksista.

Runeberg-aiheiset kuvaelmat kuuluivat Taiteilijaseuran vuosijuhlien vakio-ohjelmistoon Zacharias Topeliuksen puheenjohtajakaudella. Kilta perustettiin vuonna 1864, ja se vietti ensimmäistä vuosijuhlaansa päivää ennen Runebergin syntymäpäivää vuonna 1865. Juhlissa esitettiin R. W. Ekmanin luonnosten pohjalta tehtyjä kuvaelmia Kuningas Fjalarista. Runebergin rintakuva oli koristeltu laakeriseppeleellä ja runoilijalle laadittu onnittelusähke luettiin ääneen. Se lähetettiin keskiyön jälkeen Porvooseen.

Runsaasti vieraita
1850-luvulta aina Runebergin kuolemaan saakka oli varsin tavallista, että matkalaiset niin läheltä kuin kaukaa vierailivat kuuluisan kirjailijan ja kansallisrunoilijan luona. 1870-luvulla monet pohjoismaiset artistit vierailivat Suomen kiertueillaan ensin Porvoossa esiintyäkseen kuuluisalle runoilijalle.

Suomen kuvalehti 15. toukokuuta 1877, SLS.Runebergia kävivät tapaamassa myös tavalliset matkalaiset. Heidän mielestään oli sopivaa pistäytyä Runebergeilla ja samalla nähdä vilaus suuresta runoilijasta. Usein kyse oli täysin vieraista ihmisistä, jotka olivat matkalla Pietariin tai sieltä takaisin. Tiheät vierailut olivat varsin rasittavia sekä Fredrikalle että Johan Ludvigille, joka saattoikin joskus mennä kävelylle varta vasten välttyäkseen vierailta.

Suomen Homeros
Runebergin saatua aivoverenvuodon vähän ennen joulua 1863 lehdistö seurasi tarkkaan hänen terveydentilansa kehittymistä, aluksi jopa päivittäin. Näin uutinen saavutti hänen ystävänsä ja tuttavansa niin Suomessa kuin pian ulkomaillakin. Monet kirjoittivat kertoakseen järkytyksestään. Muun muassa tanskalaisen kirjailijan Christer Wintherin vaimo Julie kirjoitti Fredrikalle ja valitti "Suomen Homeroksen" sairastumista.

J. E. Strömborg
J. E. ja Ida Strömborg asunnossaan Runebergin kodissa, SLS.Loppukesällä 1868 Runebergien koti Porvoossa remontoitiin kahdeksi erilliseksi asunnoksi. Kodista oli tullut aivan liian suuri Johan Ludvigille ja Fredrikalle poikien muutettua pois yksi toisensa jälkeen. Toinen asunto vuokrattiin lehtori Johan Elias Strömborgin perheelle. Stömborgista tuli ensimmäinen Runebergin elämänkerran kirjoittaja. Vuodesta 1869 lähtien hän piti tarkkaa lukua runoilijan ja hänen lähipiirinsä elämästä.

J. E. Strömborg tekee muistiinpanoja 1863, SLS.Strömborgin perheen merkitys Runeberg-tutkimukselle on ollut suuri. Strömborgin Biografiska anteckningar (Biografisia muistiinpanoja) on yhä Runeberg-tutkimuksen perusteos, ja sekä hän itse että hänen tyttärensä Ida Strömborg omistivat suuren osan elämästään J.L. Runebergin kotimuseolle. J. E. Strömborgista tuli museon ensimmäinen intendentti vuonna 1882, ja tytär Ida seurasi häntä ollen toimessa yli 50 vuotta.

Hautajaiset
J. L. Runebergin hautajaiset 12 toukokuuta 1877, Porvoon museo.Runeberg kuoli 6. päivänä toukokuuta 1877, ja hänet haudattiin saman kuun 12. päivänä erittäin juhlallisin menoin. Aamulla koko matka kodista hautapaikalle päällystettiin kuusenhavuilla ja pienet kuuset reunustivat tietä. Talot koristeltiin suruharsoin ja kuusenhavuin. Surusaattuetta johtivat Suomen kaartin soittokunta ja Ylioppilaskunnan laulajat Fredrik Paciuksen johdolla. Koko eduskunta osallistui hautajaisiin. Snellman piti hautapuheen Suomen kansan puolesta ja laski laakeri- ja kieloseppeleen haudalle. Lisäksi Zacharias Topelius ja Porvoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Georg Wallgren pitivät puheen.

J. L. Runebergin hautajaiset 12 toukokuuta 1877, Porvoon museoPorvoossa kaikki kaupat olivat kiinni koko hautajaispäivän, Helsingissä kolme tuntia itse hautajaisten aikana. Turussa ja monilla muilla paikkakunnilla järjestettiin muistotilaisuuksia samaan aikaan kuin surusaattue Porvoossa lähti liikkeelle.

 

Agneta Rahikainen

(Suom. Markus Sandberg)

Kirjallisuutta:

Hirn, Yrjö, Runebergskulten, skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland nr 248, Helsingfors 1935.


<Takaisin