Runebergin aikalaiset, Sibelius sekä muut 1800-luvun lopun säveltäjät, mutta myös useat nuoremman polven säveltäjät nykypäivään asti, ovat tulkinneet Runebergin runoutta. Tuloksena on syntynyt niin yksinlauluja, kuoro- kuin orkesteriteoksia. Vuonna 1958 Alfhild Forslin julkaisi luettelon Runebergin teksteihin pohjautuvista sävellyksistä ("Runeberg i musiken" SLS nro 367). Jo silloin rekisteröitiin lähes 900 teosta. Se, että säveltäjiä oli myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, on osoitus Runebergin tekstien levinneisyydestä.

Varhaisimmat sävellykset
Runeberg sävelsi itsekin runonsa "Den övergivna" ja "Vårt Land" (Maamme). Jälkimmäiseen hän teki myös kuorosovituksen. Fredrik August Ehrström (1801 - 1850) oli Runebergin lapsuudenystävä, ja häntä voidaan pitää runoilijan musiikillisena puhetorvena. Ehrströmin sekakuorolle säveltämät Svanen (Joutsen) ja Vid Källan (Lähteellä) ovat tunnettuja ja lukemattomissa laulukirjoissa toistuvia osia lauluaarteistostamme.

Säveltäjät muissa Pohjoismaissa
Ludvig Mikael Runebergin leikkaama kamee, SLS.Ruotsissa Bernhard Henrik Crusell (1775 - 1838) oli jo vuonna 1838 julkaissut kolme laulua maanmiehensä runoihin. Vuonna 1840 ilmestyivät J. A. Josephsonin (1818 - 1880) ensimmäiset Runeberg-laulut. Adof Fredrik Lindblad (1801 - 1878) julkaisi useita vihkosia Runebergin tekstejä, muun muassa neljä vihkosta, joiden teksti oli Vänrikki Stoolin tarinoista.

August Söderman (1832 - 1876) ja Emil Sjögren (1853 - 1918) ovat myös säveltäneet Runebergin runoja. Norjassa Halfdan Kjerulf (1815 - 1868) reagoi nopeasti ja sävelsi kuusi Runebergin runoa jo vuonna 1856.

Pacius, Collan ja Ingelius
Kotimaassa tuli Fredrik Paciuksesta (1809 - 1891) jo varhain johtohahmo. Till en fågel sekakuorolle sai osakseen paljon suosiota. Myös yksinlaulut Soldatgossen ja Den sjuttonåriga herättivät laajalti huomiota. Soldatgossen-laulu levisi useina muunnelmina, myös instrumentaaliversioina. Filip von Schantz (1835 - 1865) sävelsi runon Den sjuttonåriga vuonna1864.

Karl Collanin (1828 - 1871) sävellys Fåfäng önskan (1871) oli ajan kulttuurikodeissa todellinen menestys ja eräänlainen 1800-luvun salonkiromanssien prototyyppi. Eräitä muitakin Collanin Runeberg-lauluja arvostettiin, näitä ovat esimerkiksi Morgonen ja Saknaden.

Axel Gabriel Ingeliuksen (1822 - 1868) Vänrikki Stoolin laulut on kirjoitettu jo vuonna 1852. Useimmat näistä varhaisista teoksista on julkaistu kokoelmassa Det sjungande Finland.

Tyyli vaihtuu
Vuosisadan vaihteen lähestyessä laulujen tyyli muuttui. Wilhelm Stenhammarin (1871 - 1927) Flickan kom ifrån sin älsklings möte sekä Flickan knyter i Johannenatten on sävelletty vuonna 1897. Varsinkin ensin mainitussa on pelkistyneestä muodosta huolimatta selvästi dramaattinen korostus ja kehittyneempi piano-osuus. Muutamia vuosia myöhemmin Stenhammar sävelsi viisi lyhyttä Runeberg-laulua, muun muassa Lutad mot gärdet, Till en ros ja Dottern sade. Niistä kaikista tuli hyvin suosittuja.

Ture Rangström (1884 - 1947) jatkoi samalla linjalla vuonna 1918 säveltämällä 15 Runeberg-laulua, joiden yhteinen otsikko on "Idyll". Niistä voidaan mainita erikseen mestariteos Den enda stunden sekä Sommarnatten.

Sibelius Runeberg-tulkkina
Rober Kajanus (1856 - 1933), Oskar Merikanto (1868 - 1924), Selim Palmgren (1878 - 1951) ja Erkki Melartin (1875 - 1937) ovat kaikki säveltäneet Runebergin runoja, mutta kiistämätön mestari Runebergin tulkkien joukossa on kuitenkin Jean Sibelius (1865 - 1957).

Sibeliuksen ensimmäinen julkaistu sävellys ylipäätään oli Serenad Runebergin tekstiin vuonna 1888. Vuodelta 1892 ovat peräisin opuksen 13 seitsemän laulua, jotka kaikki on tehty Runebergin runoihin, niiden joukossa ovat Kyssens hopp, Våren flyktar hastigt, Drömmen ja Jägargossen.

Sen har jag ej frågat mera teki suuren vaikutuksen Brahmsiin Wienissä. Arioso (Runebergin "Flickans årstider") on kirjoitettu sopraanolle ja jousiorkesterille. Opukset 36-c37 vuosilta 1899 - 1901 sisältävät Sibeliuksen tunnetuimmat laulut muun muassa vaikuttavat Flickan kom ifrån sin älsklings möte, Men min fågel märks dock icke ja Den första kyssen. Opus 72 sisältää laulun Hundra vägar ja ns. Kukkaisopus 88 kolme kansallisrunoilijan kynästä syntynyttä runoa, Sippan, Törnet ja Blommans öde.

Sibeliuksen viimeinen lauluopus 90 sisältää kuusi Runeberg-laulua muun muassa Hennes budskap ja Vem styrde hit din väg? Kaikkein tunnetuin on kuitenkin Norden, Sibeliuksen ja Runebergin kunnianosoitus kotimaan luonnolle. Sibelius sävelsi mieskuorolle ja orkesterille myös runon Sandels.


Gustav Djupsjöbacka
(Suom. Juhani Weijola)

<Takaisin