Helsinki oli J. L. Runebergin kotikaupunki yhdeksän vuoden ajan syyskuusta 1828 lähtien toukokuuhun 1837 asti. Turun tuhoutuminen vuoden 1827 palossa aiheutti niin Runebergin kuin muunkin Turun akatemian sivistyneistön joukkomuuton Helsinkiin. Runeberg saapui kaupunkiin yhdessä kihlattunsa Fredrika Tengströmin ja tämän äidin kanssa.

Runeberg toimi Helsingin yliopiston viroissa sekä opettajana Helsingin lyseossa. Hänellä oli myös yksityisoppilaita, kuten Z. Topelius ja M. A. Castrén. Johan Ludvig ja Fredrika avioituivat tammikuussa 1831. He ehtivät asumaan kaupungissa noin kymmenessä eri osoitteessa, mikään taloista ei kuitenkaan ole säilynyt.

Helsingin vuodet olivat Runebergille hyvin merkittäviä. Vilkas seuraelämä ja muun muassa Lauantaiseuran kokoontumiset merkitsivät elinikäisten ystävyyssuhteiden syntyä. Ystäväpiiri ja sen käymät keskustelut toimivat Runebergin kirjallisen työn taustavoimana ja innoittajina. Runebergin ensimmäinen runokokoelma Runoja (Dikter) julkaistiin vuonna 1830. Heksametrirunoelmat Hirvenhiihtäjät ja Hanna ilmestyivät myös Helsingin vuosina.

Nykyään Runeberg astelee Helsingin katukuvassa Esplanadin puiston muistopatsaan hahmossa. Vuoden 1885 toukokuussa paljastetun patsaan on suunnitellut runoilijan poika Walter Runeberg (1838 - 1920). Runebergin maineen suuruudesta kertoo se, että patsaan paljastustilaisuuteen kokoontui noin 20.000 ihmistä. Toinen suuruudesta kertova yksityiskohta on se, että muistopatsaassa ei ole lainkaan mainittu ketä se esittää. 1800-luvun ihmiset tunsivat sankarinsa.

Lisää Runebergin Helsingin vuosista artikkeleissa:

Asuinpaikat: Helsinki ja Porvoo sekä

Runoilijan muisto: Jalustalle nostettu runoilija.

 

Sari Hilska