J. L. Runeberg syntyi Pietarsaaressa 5. päivänä helmikuuta vuonna 1804 Lorens Ulrik Runebergin ja Anna Maria Malmin vanhimpana lapsena. Merikapteeni Lorens Runeberg oli tullut Pietarsaareen vuonna 1799. Maria Malm oli pietarsaarelaisen kauppiaan Johan Malmin ja hänen vaimonsa Anna Maria Steenin tytär. Nuoripari Runeberg asui ensin alkuvuodet Anna Marian vanhempien kodissa, jossa myös poika Johan Ludvig syntyi. Myöhemmin perheeseen syntyi kolme tytärtä, Ulrika Carolina, Emelie (Emma) ja Maria Mathilda sekä pojat Viktor ja Nestor. Tytöistä kaksi ryhtyi opettajattariksi ja pojat lähtivät merille tullakseen merikapteeneiksi.

Lapsuusvuosinaan Pietarsaaressa Johan Ludvig asui useissa paikoissa. Vuonna 1815 Runebergin perhe osti oman talon Isokadun varrelta. Täällä perhe vietti joitakin onnellisia ja taloudellisesti turvattuja vuosia. Johan Ludvig on kutsunut juuri tätä taloa Pietarsaaren lapsuudenkodikseen. Vuonna 1821 L. U. Runeberg sairastui ja perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Vuonna 1823 koti oli pakko myydä. Sen jälkeen Johan Ludvigin vanhemmat asuivat monissa eri osoitteissa Pietarsaaressa, ja heidän katsottiin kuuluvan kaupungin köyhiin. Osa rakennuksista on edelleen jäljellä, esimerkiksi Satamakadun varrella sijaitseva talo. Johan Ludvigin isä kuoli joulukuussa 1828 halvauskohtausten uuvuttamana. Äiti Anna Maria kuoli 1834.

Westmaninmuorin tupa
Westmaninmuorin alkuperäinen nimi oli Anna Lena Envaldia ja hän oli syntynyt vuonna 1744. Hän avioitui Pietarsaaressa merimies Johan Westmanin kanssa. 38-vuotiaana hän jäi leskeksi ja kahden lapsen huoltajaksi. Silloin hän perusti koulun ja pienen kutomakoulun tyttöjä varten. Koulu toimi pienessä vinttikamarissa. Johan Ludvig kävi koulua Westmaninmuorin luona vuosina 1810-1812.

Katujen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä Westmaninmuorin tupaa oli siirrettävä jonkin verran alkuperäiseltä paikaltaan. Siirtäminen tapahtui vuonna 1936. Talo luokkahuoneineen on edelleen jäljellä, ja se on ollut avoinna yleisölle 1800-luvun lopulta alkaen. Tuvassa on näyttely, joka kertoo Runebergin perheestä ja Johan Ludvigista.

Runebergin tupa
Vuonna 1810 kauppias Mattsson Malm ja merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg saivat luvan rakentaa yhdessä metsästys- ja kalastusmajan, vajan ja ladon. Rakennukset voitiin ottaa käyttöön jo seuraavana kesänä. Johan Ludvig kävi usein kalamajalla 1810-luvulla yhdessä isänsä mutta myös enonsa Mattson Malmin kanssa. Paikka rappioitui 1830 - 40-luvulla.

Kun Johan Ludvig Runeberg kävi vuonna 1852 Pietarsaaressa viimeisen kerran, hän sai ottaa vastakorjatun tuvan vastaan juhlallisin muodollisuuksin. Mukana oli myös Zacharias Topelius, joka on kertonut tilaisuudesta. Tämän jälkeen tuvasta tuli pietarsaarelaisille suosittu retkikohde ja yksi seudun ensimmäisistä turistikohteista.

1860-luvun lopussa Johan Ludvigin sisar, Emma Wegelius, käytti tupaa kesämökkinä. 1880-luvun alussa tupa varustettiin kaupunkilaisten aloitteesta uudestaan. Se avattiin yleisölle suurin juhlallisuuksin 13. päivänä heinäkuuta 1884 ja tässäkin tilaisuudessa Zacharias Topelius oli läsnä samoin kuin Johan Ludvigin sisar, Carolina. Vuonna 1911 Pietarsaaren kaupunki otti Runebergin tuvan hoitaakseen.

Kaupunkitalo
Kanavapuistikon itäosassa on ns. kaupunkitalo. Vuonna 1803 rakennettu talo on nykyään kaupungin omistuksessa. Kaupunki on käyttänyt rakennusta eri tarkoituksiin. 1800-luvun alussa siinä oli kaupungin tullikamari ja kaupungin tullivirkamiehen asunto. Toisena päivänä syyskuuta 1807 tässä talossa syntyi Fredrika Charlotta Tengström, josta vuonna 1831 tuli Johan Ludvig Runebergin aviopuoliso.