J. L. Runeberg oli 19-vuotias ylioppilas saapuessaan Saarijärvelle joulukuussa 1823. Hän oli joutunut varojen puutteessa keskeyttämään opintonsa ja ottamaan vastaan Saarijärveltä tarjolla olleen kotiopettajan toimen. Hänen tehtävänään oli valmentaa kapteeni Erik Gustaf af Enehjelmin ja kruununvouti Daniel Filip Danielsonin lapsia Vaasan triviaalikouluun. Kummassakin perheessä oli opetettavana kaksi alle kymmenvuotiasta poikaa. Kustannusten tasaamiseksi kotiopettaja asui vuorotellen kolme kuukautta kerrallaan kummassakin perheessä, af Enehjelmien kodissa Kolkanlahdessa ja Danielsonien tilalla Kalmarissa. Syyskesällä 1825 Runeberg siirtyi Ruovedelle, josta kapteeni af Enehjelm oli ostanut Ritoniemen kartanon.

Saarijärvellä nuorelle runoilijalle avautui uusi, kiehtova ympäristö. Sisäsuomalainen maisema ja savupirttien kansa oli ruotsinkielisestä porvariskodista tulleelle rannikon pojalle elämys, joka vaikutti merkittävästi hänen myöhempään tuotantoonsa. Runeberg kirjoitti Saarijärvellä runoja pieneen sinikantiseen vihkoon, ns. ”Siniseen kirjaan”. Sen runot olivat vielä hapuilevia erilaisten tyylisuuntien kokeiluja, kuten isäntä- ja tuttavaperheiden jäsenille laadittuja nimipäivärunoja. Myöhemmin sisäsuomalaisen maiseman ja kansan kuvaukset saivat merkittävän aseman Runebergin tuotannossa. Muun muassa runo Saarijärven Paavosta, Hirvenhiihtäjät ja Hanna-runoelma kertaavat niitä ajatuksia ja elämyksiä, joita Runeberg nuorena ylioppilaana koki Sisä-Suomessa. Hän hyödynsi Saarijärven ja Ruoveden kokemuksiaan myös Vänrikki Stoolin tarinoissa. Runebergin isäntä, kapteeni af Enehjelm, oli osallistunut Suomen sotaan, ja sotatapahtumista kerrottiin niissä perheissä, joissa Runeberg opetti ja vieraili.

Säätyläiskotimuseo
J. L. Runebergia on muistettu Saarijärvellä monin tavoin, mm. järjestämällä Runebergin päivän juhlia. Kansallisrunoilijaa on muistettu myös perustamalla Säätyläiskotimuseo. Museo toimii entisessä Kolkanlahden tilan päärakennuksessa, jossa kapteeni Erik Gustaf af Enehjelm asui perheineen vuosina 1821-1825. Jo vuonna 1901 rakennuksen seinään kiinnitettiin muistolaatta. Ennen pitkää koko rakennus haluttiin saada museokäyttöön kertomaan J. L. Runebergin Saarijärvellä viettämistä kotiopettajavuosista ja hänen isäntäperheensä asuinympäristöstä. Vuonna 1977 rakennus entisöitiin alkuperäiseen asuunsa ja avattiin yleisölle. Af Enehjelmin perheen perukirjojen mukaan suunniteltu sisustus kuvaa sisämaan 1800-luvun alkupuolen säätyläisasumista, joka oli vähän vaatimattomampaa, mutta kustavilais- ja biedermeier-kalusteineen kuitenkin säätyläisille tyypillistä.

Säätyläiskotimuseon yläkerrassa on Runebergin entinen asuinhuone, joka rauhoitettiin runoilijan muiston vaalimiselle jo ennen museon perustamista. Kamariin hankittiin vieraskirja ja Runebergin kipsinen rintakuva 1937. Huoneessa asuttiin tilapäisesti aina 1950-luvun alkuun saakka. Kamari entisöitiin 1950-luvun puolivälissä ja se oli siitä lähtien avoinna yleisölle. Museon yläkerrassa on myös J. L. Runebergista ja hänen Saarijärven ajastaan kertova näyttely.

Runebergin polku
Runeberg oli innokas metsämies ja riistaa etsiessään hän samoili muun muassa Kolkanlahden ja Kalmarin maisemissa. Saarijärven erämaaluonnon nuoreen runoilijaan tekemä vaikutus näkyy Runebergin sanomalehtiartikkelissa "Muutamia sanoja Saarijärven pitäjän luonnosta, kansanluonteesta ja elintavoista", joka julkaistiin Helsingfors Morgonblad -lehdessä 1832. Osa tuon ajan luonnosta on säilynyt miltei koskemattomana nykyisellä Kolkanlahden ja Kalmarin välisellä Julmien lampien luonnonsuojelualueella, johon voi tutustua patikoimalla pitkin Runebergin polkua.

Saarijärven Paavon patsas
Saarijärven Paavosta kertova runo oli Runebergin ensimmäinen merkittävä runo suomenkielisestä kansanmiehestä. Saarijärven Paavo on saanut Saarijärvellä myös oman muistomerkkinsä. Vuonna 1961 paljastettiin kirkkopuistossa Heikki Varjan pronssinen ”Saarijärven Paavo” –patsas kiitollisuuden osoituksena menneitä raivaajasukupolvia kohtaan. Jo 1930-luvulla esitetty ajatus muistomerkin hankkimisesta Runebergin Paavo-hahmolle alkoi toteutua 1953 Keski-Suomen Maanviljelysseuran tehtyä aloitteen muistomerkkitoimikunnan perustamisesta. Patsas toteutettiin maakunnallisena hankkeena. Toimikunta valitsi yhdeksän eri taiteilijan ehdotuksista patsaan toteuttajaksi Heikki Varjan. Valinnan kriteerinä oli Runebergin runon hengen mukaisuus. Paavon patsaalla julkistetaan vuosittain Saarijärven Paavon arvonimen saaja, jonka Saarijärvi–Seura valitsee kotiseudun perinteen ja kehittämisen hyväksi työskentelevien ihmisten joukosta.

http://www.saarijarvi.fi/


Merja Ylioja